Ei futuuria

Kuulin tällä viikolla heimosta minkä kielessä ei ole lainkaan futuuria, ei tilaa eikä tarvetta tulevaisuuden aikamuodoille. Äiti ihminen joka tätä kertoi pohti sitä, kun hän on ja elää pienten lastensa kanssa miten paljon hänellä on ajatuksia ja stressiä seuraavista hetkistä, miten paljon hän todellisuudessa elää tulevaisuudessa, aina seuraavassa hetkessä tämän hetken sijaan.

Pysäyttävää. Kuinka kauas erillisyyteen, pelko tai turva-ajatteluun (miten vaan), tulevaisuudesta, tapahtumista toiseen douppaamiseen meidät on ajettu tai olemme itse ajautuneet. Kärsimyksen ydin ehkäpä. 

Eläimet ja lapset onneksi elävät tässä ja nyt, sitä voimme jatkuvasti oppia heiltä.
Ikuisuutta tässä hetkessä.

💖🙏