Leijonavoima

Edellisessä kirjoituksessa kirjoitin uudesta perheenjäsenestä, ja hänen mukana tuomistaan kokemuksista. Kun olin kohdannut nuoruuteen liittyvän kokemuksen koiraan liityen heräsin seuraavan aamuyön tunteina sisäiseen tilaan missä leijonanaaras liikkui sisälläni, avautuen sydämen alta pallean kohdalta. Sisäisin silmin koin tuota näkyä ja energiassa tilaa, ja lahjaa mitä se antoi. Se alkoi vapauttaa ja avata voimaansa minulle, vahvistuin, avauduin, energiaa sinkoili ympäriinsä puhdistaen kanavia. Olin lopulta kaiken mahdollistavassa sisäisessä tilassa missä koin, että kaikki on mahdollista ja pystyn mihin vaan! 

Koen leijonan symboloivan tahtoa ja älyä, kuten opettajani on opettanut. Kolmatta ulottuvuutta, näkyvää maailmankaikkeutta. Vaikutusalueina kehossa suolisto, maksa ja haima. Rajojen luominen, tärkeiden valintojen tekeminen, oman elämän hallinta liittyy tähän. Usein alemman keskuksen tunne- ja viettienergia sotkee tätä kohtaa eikä ihminen kykene erottelemaan mistä kohdasta riippuvuuksien, vallanhalun, alitajuisten pelkojen, todellisten aitojen tunteiden läpi mitä oikeastaan tarvitsee, ja minkälaiset valinnat auttavat suoristumaan. Todellisten tunteiden ja tarpeiden, tahdon ilmaisu on tärkeää varsinkin, jos on jäänyt toisten ihmisten jalkoihin eikä lapsena ole huomioitu tai arvotettu näitä asioita tarpeeksi. Itsetunto on kehittynyt heikoksi, ja elämästä on muodostunut toisten palvelukenttä omien asioiden, rajojen ja etujen yli. Tällöin on kyettävä kohtaamaan kaikki sen mitä jäi vajaaksi, ja vahvistaa omia rajoja, terveellä tavalla. Miehillä (ja toki naisillakin) tämä heikkous yhdistettynä muihin vajeisiin näkyy usein sovinistisena käytöksenä, yritetään oikotietä onneen kävelemällä muiden yli, käskyttämällä. Jolloin tahtoenergia muuttuu raskaaksi ja likaiseksi. Samaan laariin kuuluu kaikki pinnallista omaa etua ajavat suhdepelit ja "suhmuroinnit" niin kotona kuin työpaikoilla, valtaa käyttävissä elimissä jne. Todellisen kohtaamisen sijaan mikä voisi altistaa omien kasvojen menetykseen, mikä on välttämätöntä mikäli kantaa epätodellisia naamioita mukanaan. Kyky antaa anteeksi, ja päästää irti kaikesta mikä ei palvele korkeinta hyvää on tämän kohdan oppeja. 

Takaisin omaan leijonamatkaan. Henkisen matkan varrella monenlaisia spontaaneja virityksiä on tullut koettua enkä jaksa muusta elämästä erillistää henkisyyttä ylistävää, ja nostavaa hehkutusta enää hirveästi. Ymmärrän, että olemme usein aika yksin kokemustemme kanssa (vaikka kaikki tapahtuu kollektiivissa ja kollektiiville), mutta yhtälailla maadoittunut juureva ihmiskokemus on tärkeää - tärkeämpää. Ja samalla vapaus - tila on asia mitä on tärkeä muistaa vaalia missä useimmiten paraneminen pääsee tapahtumaan, kaikessa rauhassa, ajallaan. Oma opettajani sanoi jo vuosia sitten - elä vapaana, kun kausaalitasolta vapautui viimein valtavaa ahdistusta tuottaneet karmalliset siteet. Elämiä missä olin aina uhri. Niin kyllä, joskus on tosiaan niinkin, että ihminen on uhri ja se kohta on tärkeä parantaa - pala palalta, ymmärtää, ei kieltää, kuten miehet useimmiten tekee, ja samalla kieltävät hyvin paljon todellisuutta, ihmisyyttä, elämää ja inhimillisyyttä itseltäänkin aiheuttaen samalla jatkuvaa kärsimystä ympärilleen. Tietenkin saa paeta kukanenkin mihin haluaa; huumeisiin, lääkkeisiin, magiaan, seksiin tai sen kieltämiseen, henkisiin harjoituksiin ja ryhmittymiin; mihin vaan, kunhan ei vain tarvitse oikeasti kohdata tätä elämää, itseään, toisiaan tai haavojaan. Henkilökohtaisesti en usko vapauteen ilman vastuuta, konkretiaa, rehellisyyttä, puhtaita juuria. 

Leijonaemokokemuksen jälkeen, mikä on uhkunut sisälläni monet kerrat kohdatessani epäoikeudenmukaisuutta etenkin lapsiin liittyen, pääsin tilaan mikä avautui kundalinin aktivoiduttua ja rikottua sen astisen elämäni rakenteet täysin 2015. Liian rajut harjoitteet ja liian kova (mies)ohjaajan henkinen paine (mikä liittyi yhteen aikaisempaan elämään missä silloinkin hän oli jättänyt minut kuolemaan naisena kasvava elämä sisälläni manipuloinnin päätteeksi mitä hän harrastaa tässäkin elämässä "henkisenä opettajana" hajottaen juuri tuossa elämänvaiheessa monia perheitä ja etenkin naisten psyykeitä. Ja kärsii muuten lapsettomuudesta (heh, karma)). Paitsi että oma yhteys jalkoihin ja seksuaalisuuten katkesi silloin lähes kolmeksi vuodeksi kokonaan, yhdessä yössä aloin kokea vihaa mihin ei ollut koskaan aiemmin ollut kosketustakaan, ja sen pulputessa ulos napakeskuksesta mikä hajosi kokonaan -sain myös napatyrän (mikä lopulta operoitiin lopulta 2021 jonka jälkeen keskus on alkanut pikkuhiljaa eheytyä) ja vaan lähdin 17-vuoden suhteesta, yhdessä rakennetusta elämästä, kodista, jollain tasolla myös lasten elämästä. Siihen asti olin ollut intensiivinen (koti)äiti, toki jo pitkän aikaa uupunut kantamaan kaikkea sitä henkistä taakkaa ja näkökykyä sekä vastuuta yksinään monin sisäisin vääristyminen mitä edelleen kohtaan ja parannan. Aloin kokea erilaisia sisäisiä "leijonakokemuksia" mitkä ovat myös tyypillisiä kun traumat, henkiset ja fyysiset alkavat aktivoitua - ja parantua (ks Peter A. Levine, Kun tiikeri herää).

Leijona alkoi huutaa sisälläni kesken jooganohjauksen (tyyliin nyt lähet vittuun täältä, nyt riittää tätä. Olin pakottanut itseäni vuosia kaikkeen siihen ohi omien ihmisyyden ja äitiyden tarpeiden, intuition kuiskausten), ylipäätään tilanteissa missä ohitin itseäni, ja annoin ulos enemmän kuin koskaan sain takaisin. Se ohjasi sisäänpäin, pysähtymään, ja kokemaan kaiken mitä milloinkin oli tarkoitus. Se ohjasi myös olemaan joskus hiljaa silloinkin, kun olisi ollut syytäkin osoittaa syyttävää sormea ulospäin. Kuka sanoi, että eläimellinen voima on raakaa, tyhmää, ja sivistymätöntä? Katsellessa eläinten huolenpitoa ja ohjausta pienempiä kohtaan voin vain ihmetellä miten viisasta ja tarkoituksenmukaista kaikki on. Myös ja etenkin henkiset harjoitukset voivat toimia tekopyhänä kiertoreittinä todelliselle elämälle (spiritual bypassing), siksi tavallisen elämän velvollisuudet, tavallisen ihmisyyden, perhe-elämän ja yhteiskunnan asiat on tärkeitä pitää mukana, koska ne ovat osa tätä elämää, ihmisyyttä, näkyvää todellisuutta. 

Tänä keväänä kun leijona alkoi jälleen elää voimakkaampana sisälläni tajusin kesken oman jooganohjauksen yksinäisyyden lahjan minkä se antoi. Ymmärsin oman erakkomatkani tarkoituksen pois intensiivisistä henkisistä ryhmistä, ystävyys- ja parisuhteista; Todellisuudessa olin AINA ollut yksin. Yksikään henkinen opettaja, terapeutti tai äiti ei ollut ollut koskaan yhtä kanssani sillä tavalla kuin olin luullut tai kaivannut tai miten itse olin ottanut ihmisiä lähelleni. AINA oli todellisuudessa ollut erillisyys. Ja näin tulee myös olemaan. Olin toki puhunut etenkin miespuolisten (energiassa päällekäyvien seksuaaliaddiktien) kanssa terveestä erillisyydestä, ja sen tärkeydestä. Kesken ohjauksen tulleen oivalluksen koin ensin järkytyksenä, jopa shokin tunteina, kun tajusin sisäisesti miten asia oli, mutta kaikkea sitä seurasi helpotus, kiitollisuus ja vapautuminen. Vaatimuksista. Omaan tilaan, tahtoon ja elämään. Toki aina, kun olen osa jotakin; työpaikkaa, ihmissuhteita toimintaa määrittää monet sanalliset ja sanattomat "reunaehdot", mutta sellaiset mitä olin kantanut sieluntasolla uskoen liian pienestä asti kuuluvan minulle ilman, että minua kannetaan, kuullaan tai edes hyväksytään - saavat vapautua. Toisten varjojen projisoinnista. Tärkeät osat itsestä saavat hellittää, ja rentoutua itseäni vasten. Integroitua omaan yhteyteen. 

Olen ollut magneetti niin avunpyytäjille, kuin seksuaalisesti haavoittuneille miehille ja naisille. Kun luin liki parikymmentä vuotta sitten Elisabath Haichin kirjan vihkimys ymmärsin miten paljon korkealla tasolla seksuaalivoima kantaa mukanaan, ja ei tarvitse kuin katsoa maailmaa miten paljon vääristymää siinä on. On traumatisoituneita terapeutteja ja henkisiä opettajia, missä väärinkäyttö on mielestäni erityisen suurennuslasin alla. Myös oma kokemus asiasta, jos et voi luottaa mihinkään mielen tasolla, etenkään siihen mistä etsit apua tai missä sitä luvataan, on se hyvin hajottavaa kaikilla tasoilla. Toistaiseksi en ole löytänyt yhtäkään miespuolista henkistä ryhmittymää, missä ei olisi jossain kohtaa tullut esille seksuaalista väärinkäyttöä tai epäselvyyttä asiasta. Ulkoisesti otaksuttu selibaatissa elävä zen-opettaja onkin jossain kohtaa käyttänyt/harrastanut seksiä naispuolisten oppilaidensa kanssa. Jälkeenpäin on aina helppoa katua ja kertoa ettei se ollut rakkautta eikä himoa. Jep. Miten saat edes stondiksen ilman että tunnet himoa? Ehkä voi tosiaan olla kehon ulkopuolella muttei ihan mene selitykset läpi. Toki synnin ja anteeksiannon saa aina - olipa mitä uskonto tai zenosastoa tahansa. Jälkeenpäin KAIKEN voi tehdä tyhjäksi, mutta jos jätit jäljen toisen sieluun tai kehoon mistä tiedät, että todella pyyhit senkin? Voitko asettua toisen kokemukseen ja todeta niin? 

Oman matkan, näkyjen, selibaattien ja oppien myötä missä onneksi jo oma opettaja polun alussa korosti tavallisen elämän tärkeyttä, ja tavallisessa elämässä asioiden kohtaamisen tärkeyttä. Seksuaalisuuden terve toteuttaminen on oman kokemuksen ja näkemyksen mukaan paljon terveempää kuin sen epäterve kieltäminen, ja siitä johtuvien sairaiden energeettisten, psykologisten ja maagisten, karismaattisten ja/tai älyllisten voimien väärinkäyttö itsensä nostaminen milloin millekin valtaistuimelle pappina, munkkina, nunnana tai mystikkona. Et voi hävittää energiaa joka aina etsii omaa uomaansa, ilmentymistä tai paranemista, olemassaoloaan. Yksi kundalinijoogaopettaja sanoi aina, että hänelle ei kuulu mitä ihmiset tekevät omassa makuuhuoneessaan. Siinä on pointtinsa, ja näin itsekin ajattelen, mutta jos henkisen opetuksen piirissä ei opeteta seksuaalivoiman eli elämänenergian haltuunottamista, sen virtausta, eroksen merkitystä, itsekurin, oman varjon omistamisen ja työstämisen tärkeyttä, ei henkisyydelle kannata paljonkaan rehvastella tai karismaa rakennella - jos muutenkaan. Mitä aiheutuikaan hyvän ja pahan tiedon puun hedelmän syömisestä? Miten kauas viattomuudesta on kuljettu? Nimenomaan elämän tavallisesta elämisestä jatkuvien viisastelujen, filosofioiden, puheiden, oikeassa (tai väärässä) olemisen sijaan. Kuinka paljon kummalliset eriarvoiset valta-asetelmat ovat sotkeneet tätä lisää? 

Henkilökohtaisesti toivon, että kolme (3) henkiseksi opettajaksi itseään kutsuvaa miespuolista opettajaa mihin on ollut ilmeisen tarkoitus tässä elämässä valitettavasti törmätä ja ketkä ovat monen muun ohella omassa kentässä vaikuttaneet. Ensimmäinen ja viimeinen ovat olleet onneksi pelkästään energian tasolla siinä missä toisen kanssa jaoimme hetken läheisesti elämää. Ristiriitaisesti kiintynyt on aina magneetti turvattomasti kiintyneelle, sen olen oppinut. Siksi omat ristiriitaisuudet on tärkeä selvittää ihan itsekseen. Koin kaikkien kanssa jotakin sellaista traumakemian muotoa minkä alkuperäinen tarkoitus on auttaa, mutta missä naisena jään nuolemaan näppejä miehen röyhkeyden ja suoruuden, eteenpäin suuntautuvan yliajavan energian alle. Itselle leijonavoima ei tarkoita dominoivaa, kerskailevaa. Lihaksia ja testosteroinia uhkuvaa voimaa ja energiaa, vaan voimaa, mikä ymmärtää herkkyyttä. On niin vahva, että kykenee myös olemaan itsessään heikko. Ymmärtää oman voiman, ja vallan, sen käytön vaikutukset muihin, ja osaa asettaa korkeat arvot ja oikeudenmukaisuuden omien tavoitteiden, halujen ja tarpeiden edelle. Tietää mitä puhdas itsetunto vaatii kasvaakseen. Mitä vilpittömyys on. Empiirien ja laumojen rakentamisen, jatkuvan yhteyden ja hyväksynnän hakemisen sijaan osaa olla oikeasti itsekseen, vaikka yhdessä rakennettu ja jaettu energia on aina enemmän. Mitä oikeasti annat yhteisölle ja millä tavalla? Onko omat juuresi riittävän vahvat ja auki olevat, jotta voit myös seistä omillaan ilman yhteisöä?  

Ensimmäinen hajotti koko rakenteen vapauttaen aiemmassa elämässä kuolleen intiaaninaisen, jonka oli itse aikanaan houkutellut leiristä mukaansa, ja länkkärinä stetsoni päässä jättänyt sitten seuraavan naisen myötä vailla tukea kuolemaan erämaahan. Erityinen tilanne tapahtui, kun 9 kk tämän elämän kohtaamisen jälkeen parantajanainen auttoi minua synnyttämään tuon vuosikymmeniä ellei satoja sitten sisälleni kuolleen lapsen. Jo vuosia aiemmin ennen kuin "tiesin" asiasta mitään  energiahoitopöydällä koin välillä tarvetta ponnistella ja, että jotain on jumissa kohdussani (varsinaista elämää en kyennyt itse edes avaamaan, vaan opettajani näki sen, ja sen jälkeen kaksi muutakin hoitajaa) . Tähän liittyy paljon kipeää minkä kuitenkin koen tulleensa päätöksen omalta osaltani jo aikaa sitten. Yritin aikanaan asioista keskustella, mutta meillä on hänen mukaansa "vain tämä yksi elämä". Kolme eri terapeuttia yritti auttaa osaltaan selvittämään tätä yhtä elämää ja siinä tapahtunutta hajoamista. Sen voin omalta osaltani sanoa, että olisin seonnut ellen olisi saanut tähän(kään) kohtaan todellista henkistä apua. 

Toinen mies minkä myös mieleni "luuli" tai olisi halunnut tehdä Jumalan mieheksi (koska hän puhui niistä asioista) luotettavaksi, vaikka jo alkumetreillä koin valtavia fyysisiä kipuja hänen alkaessa vaikuttaa aurassani. Olin nähnyt tuon miehen unessa, ja "luulin", että tässä se nyt on ja tätä kohti kuuluu kulkea. Tiettyjen kokemusten vuoksi kuuluikin. Iltana ennen kuin kohtasimme seuraavana päivänä Amman Suomen tilaisuudessa aurani valaistiin. Näin enkeleitä, paljon erilaisia eläimiä ja lapsia ympärilläni. Vauva sylissäni. Kunnes musta esirippu laskeutui ylhäältä kaiken sen kauniin päälle. Kun suutelimme seuraavana iltana, en tuntenut mitään. Ihan kuin minut olisi vedetty johonkin maagikon maailmaan keskiaikaan, mistä olisi pitänyt ymmärtää heti pyristellä pois. Jokin silti veti puoleensa. Muutaman kuukauden jälkeen, kun minua oli ihastutettu häneen sairastuin kurkun bakteeritulehdukseen. Tiesin heti, että tarvitsen antibioottia, mutta tuo mies kielsi kaikki lääkkeiden käytön. Näin sielun silmin lääkkeen tarpeen, mutta olin niin koukussa, että halusin kaiketi tehdä vaikutuksen, enkä hakenut lääkettä. Olin yli viikon 40 asteen kuumeessa etsien luonnonmukaisia hoitokeinoja ja niitä käyttäen, kunnes lopulta menin lääkäriin, joka ohjasi samantien sairaalaan missä mätä punktoitiin poskionteloissa mikä oli hyvää matkaa menossa kohti aivoja, ja määrättiin vielä vahvempi hevoskuuri antibiootteja. Purskahdin itkuun matkalla kotiin. Parannuttuani hän halusi kertoa minulle jotain. Asialle varattiin aikaa, luulin, että hän on tehnyt jotain rikollista. Hän sai sitten kerrottua naisen tuolla jossain olevan raskaana hänelle. Se oli ollut ennen minua, ja hän oli painostanut tuota naista aborttiin. Hän vannotti ettei asialla ole mitään tekemistä minun kanssani, kuten ei olekaan. En ole enkä voi olla vastuussa "aikuisten" ihmisten teoista. Eikä tämä ollut hänelle ensimmäinen nainen minkä oli jättänyt pulaan. Mikään ei ollut sen jälkeen ennallaan, kuten ei ollut alunalkaenkaan. Jaoimme karmaa jostain renessanssiajalta missä sielläkin oli suhdesotkuja mitkä toistuivat jälleen. Pääsin myös käsiksi samurai elämään, missä harakiri oli tuolloin osani. Kaikki itsesyytökset, valtava kurinalaisuus. Omanlainen musta energia, mikä tarvitsi oman polun avautuakseen ja lopulta vapautuakseen. Oma iso opinpaikka on tässä elämässä se, että ihmisten virheistä ja kaikista tiloista mitä ympärilläni aistin syyttävän sormen ei tarvitse kohdistua ensimmäisenä itseen. Opettelen, edelleen, että muillakin ihmisillä voi olla vastuuntuntoa toisia ja kollektiivia kohtaan. 

Kun uuvuttavien vaiheiden jälkeen yhteys päättyi viimeiset sanat tältä "mieheltä" olivat etten ole EDES oikea äiti. Kun en ymmärtänyt huolehtia häntä huolehtimaan syntymättömästä lapsestaan. Haluan tässä tekstistä oikaista tuon asian, ettet missään vaiheessa aikaisemmin osoittanut sitä minulle tai kysynyt minun mielipidettä asiaan. Myötäelin tilannetta kärsien joka helvetin päivä, kun asia tuli tietoisuuteeni. Etkä TODELLA ole OIKEA mies, kun et alunalkaen kantanut vastuuta etkä myöskään tehnyt sitä suhteemme jälkeen, eikä sinulla ollut pokkaa ensi hetkillä edes kertoa asiasta, vaan minut piti koukuttaa yhteyteen ennen kuin asiaa saattoi kertoa ja SINUN valtava tarvitsevuus ja sekopäisyys vei ISON tilan myös minun omilta lapsilta ja itseltäni hengittää! Sinua piti kannatella kuin pientä lasta, ja uuvuin siihen todella. Ja ainoastaan arvostelit rankan polun kulkenutta pelokasta äitiä. Olen sanonut ainakin viimeiset 15 vuotta, että lapsen syntyessä syntyy myös äiti (ja perhe), joka tarvitsee tukea. En tiedä missä se tuki ja ne yhteisöt ovat, jotka sitä voivat oikeasti ja aidosti antaa. Kannoit itse niin rajua mustaa energiaa alkaen oman äitisi ankarasta hyväksikäytöstä ja niiden energioiden siirtymisestä sinuun mitä projisoit muihin. Vika ei ollut MINUN vapaassa ja terveessä (myös haavoja, kohdattuja ja parannettuja sisältäviä), elävässä seksuaalisuudessa minkä lukitsit ja demonisoit uudelleen liian pitkäksi aikaa. Kesti vuosia purkaa itsekäs ja dominoiva energia kentästäni, koko psyykestäni. Vasta tänä keväänä yhtäkkiä tajusin miten paljon vilpittömästi tuolta yhteydeltä toivon, ja miten paljon siihen annoin ja avasin itsestäni ja miten liikaa se otti.. Miten hallitseva, kahlitseva ja todellisuudessa pelottava energia se minulle oli. Nyt olen vapaa tuosta kaikesta. Kiitos sille ihmiselle, karhumiehelle joka kirkkaalla läsnäololla ja turvallisella olemassaolollaan vapautti minut tuosta kahleesta. 

Kiitos, kiitos, kiitos. 

Kolmas hyypiö on näyttänyt miten syvät jäljet loukatussa pienessä pojassa voi olla. Miten monet kiertotiet on käytävä. Myös pieni toivo todellisesta, mahdollisesta vastuunottamisesta on olemassa. Miten silti voi kannatella tilaa ja kulkea syvälle. Retriitin aikana koin jo paljon, jokin sellainen tähtienergia aktivoitui mitä on edelleen vaikea sanoittaa, hetkessä avautui laajuutta ja monenlaisia näkyjä mitkä selkenivät vuosien varrella. Ensimmäisen päivän jälkeen retriitillä missä vain meditoimme kolme vuotta sitten näin unta, missä lapseni olivat pieniä, ja meidän seurassamme oli pelleasuun pukeutunut hahmo minkä oma äitini osoitti minulle unessa huomauttaen miten epäsuora ihmisen energia ja olemus on. Unessa pelle paljastui entiseksi ystäväkseni, jonka kanssa pidimme 2010-2015 naiseusretriittejä, ja jaoimme feminiinisyyden ilosanomaa. Olin ystävän tukena, kun hänen lapsuuden hyväksikäyttökokemukset alkoivat paljastua. En aivan ollut ymmärtänyt väliemme etäisyyttä, mutta muutamia kuukausia ennen tuota retriittiä minulle oli kerrottu, että tuo entinen ystäväni, lapseni nykyisin entinen kummi ja lasteni isä olivat harrastaneet seksiä heti eroni jälkeen. Ei siinä jokainen on vapaa tekemään mitä haluaa, ja jokaisella on omanlainen maailman ja ihmisarvon tuntemus, kunnioitus ystäviä tai "ystäviä" ja heidän reviiriä eli elintilaa kohtaan kuten myös suhde seksuaalisuuteen ja miten ja mihin sitä käytetään. Olin alun alkaen lähtenyt ensimmäisen "henkisen" miehen kurssille suojellakseni tätä ystävää, joka meni sinne ensin, ja jota ohjaaja toistuvasti jätti yksin traumakokemuksiin. Itse olin alun alkaen menossa lasten tunnetaito-ohjaajan koulutukseen omista lähtökohdista käsin. Suojeluhalulla voi olla iso hinta ja opit. Ehkäpä oma sielullinen kokemus alkoi jo aktivoitua hänen kokemuksen myötä, ja aloin alitajuisesti pelastaa myös itseäni. Olen vilpittömän avoin kaikkia seksuaalisia suuntauksia kohtaan vaikken itse niitä koe tai ole niistä kiinnostunut, mikäli ihmisen tietoisuus, sielu pysyy matkassa mukana, ja voi kehittyä. 

Kaiken tuon päälle mitä noina vuosina koin ja kävin läpi jatkuvasti sisäisesti oli aikamoinen taakka. Intuitiivisena "tiesin", mutta en tiennyt. Ja ketkä kärsivät eniten??? Lapset. Minun suhde lapsiin uudessa tilanteessa mikä oli jo valmiiksi täysin sekaisin. Toki siinä vaiheessa oma elämä alkoi olla sängynpohjalla seuraavaa terapiaa, seuraavaa energiahoitoa, seuraavaa kelan päätöstä odotellen, mihin olisin tarvinnut ihmisiä tueksi ja mitä hädissään etsin joka puolelta, konkreettista apua saamatta. Itse lähdin liitosta ensin ottamatta lusikkaakaan, ajattelin, että elän pyhän hengen varassa, ja lähdin etten satuttaisi lapsia tai ketään omalla vihalla. Näin myös näyn (mitä tuli ihan valtavasti tuolloin päivittäin) missä ystäväni kohdalla nousi maksa- tai haimasyöpä (puhkesi jokin aika tuon jälkeen hänen isällään) mikä herätti myötätuntoa suojella häntä. Edelleen tunnen surua sen ajan itseä ja sitä valtavaa hätää kohtaa mitä sisäisesti koin. Olin paitsi järkyttävässä hädässä ja ahdingossa vuosia kestäneen stressin vuoksi, olin myös leimattu kaikkien sukulaisten toimesta, koska äitinä lähdin ja jätin perheen. Olin taloudellisessa ahdingossa, antanut kaiken tuen kotiäitinä miehen työn mahdollistumiselle, myös konkreettisesti lähettänyt hakemuksia hänen puolestaan, mistä hänellä avatui mielekäs, rahakas työura. Minkälaisen tuen ja ymmärryksen henkisen alan yrittäjänä sain missä tuohon aikaan ihmisille piti selittää mitä retriitti tarkoittaa? Tänä päivänä Suomessa ihmiset ilmeisesti maksavat jopa 1000 euroa viikonlopun retriiteistä. Sisällöistä ja henkisyyden syvyyksistä en osaa toisten puolesta sanoa. 

Kukaan ei tullut oven taakse kysymään miten voit, ja mikä oli minun osa ja kokemus asiasta mikä on ollut itsellä tapana ennen tuota omaa kokemusta ja sen jälkeen. Jos vaan koen, että jaksan kuunnella ja olla toiselle läsnä. Yhtäkkiä iso osa pitkään tuntemia ihmisiä vain katosi. Miehen uskottomuutta tai epäselvyyttä ja valehtelua oli ollut aiemminkin mikä loi äitiydelle ja naiseudelle järkyttäviä paineita jatkuvasti. Tuo "ystävä" halusi myös juuri synnytykseni jälkeen viettää meillä aikaa, ja ihan sanoitti kaipaavansa ex-mieheni tukea ja hyväksyntää mitä koitin ymmärtää hänen hyväksikäyttötrauman kohdalla. Eikä siinäkään mitään, tukea olisin toki itsekin tarvinnut alapää riekaleina, nännit tulessa ja uusi pieni elämä ja elämänvaihe aluillaan. Myös ystävyydellä on terveitä rajoja ja toisen kunnioitusta ja näkemistä, myös silloin ja etenkin silloin kun ystävä itse ei näe itseään. Hänen kanssa näihin ei tulla ikinä missään elämässä palaamaan. Päästän toki kaikesta irti, ja pakko on antaa itselle anteeksi kaikki ne hetket. Oksennan jokaikisen naiseus ja naisen seksuaalisuuskurssin (mitkä olivat hänen antiaan maailmalle) kohdalla toisinaan edelleen. Tämäkin valossa healing piti perustaa kohdatakseni mahdollisimman loppuun tuon elämänvaiheen rikkomia asioita, päästääkseni lopullisesti irti noista vuosista. Työstä naisten kanssa, nuoresta, kokemattomasta minästä, tuoreesta äidistä joka halusi parantaa koko maailman lapsiaan varten, vilpittömästä halusta luoda hyvää, sinisilmäisyydestä, tuettomuudesta, syrjinnästä, petetyksi tulemisesta, perheestä minkä olin sydämestäni luonut, kaikista kokemuksista mitä sain ja mistä kaikesta jäin paitsi. Ja rakentaakseni ajan olon jotakin uutta. 

Kaikki se mitä tapahtuu äidille, tapahtuu jossain muodossa myös lapsille, vaikka hartiavoimin tekisimme töitä sen eteen ettei taakkasiirtymää tapahdu. Siksi myös syntyviä äitejä tulisi suojella. Vaihe on herkkää, ja siinä rakennetaan uuden elämän tukiverkkoa missä turvallisesti kasvaa ja kehittyä.

En tiedä mitä tarvitsen tai millä tavalla voin ottaa vastaan korjaavia kokemuksia aiheen ympärillä. Tärkeimmältä tuntuvat oma voima ja omat rajat. Tein takapihalle pienen aitauksen koirille, ja jotakin huokaili sisälläni. Viimeiset 6 vuotta olen asunut mukavassa kodissa, mutta stressaavalla paikalla mihin toivon muutosta kohti metsää ja omaa rauhaa. Pelkät pienet rajat tuntuivat merkittäviltä jatkuvassa avoimessa tilassa muiden ihmisten kynnysmattotilassa olleena. Pieni Sambakoira, joka näyttää pienen koiran tavoin kykyä puolustaa omaa reviiriä siinä missä myös pelkoa toisten koirien suhteen antaa joka päivä niin paljon. Mitään ei tarvitse piilottaa tai esittää. Ei myöskään tarvitse alistua enää mihinkään sellaiseen mikä ei palvele, vaikka päätä voi painaa alas kenen tahansa kohdalla, ja usein se on viisain ele, ei sielun tarvitse olla mukana. Ehkä oma leijonamatka alkaa olla taitettu, vielä vähän höyryjä ulos maksa- ja sappimeridiaaneista mikä oli tämänkin kirjoituksen (röyhkeä) tarkoitus. Jos ei omalla seinällä niin missä sitten? Nöyryyttävintä olisi joutua miespuolisen henkisen ihmisen lauman jatkoksi kuten kaakattava kana- tai ankkalauma mitä heidän ympärillä usein näkyy olevan, missä he voivat itse kukkoilla oman mielensä mukaisesti. Siellä voi osoittaa toisille palveluksia, piipittää ylikuntoa, liiasta istumisesta johtuvia peräpukamia tai saatanallisia ajatuksia. Tsemppiä pojat! Ehdotan seuraavaan sielunsuunnitelmaan luomusynnytyksiä, ja siinä samalla miesflunssasta kärsivän puolison hoivaamista. :)

<3

Elisabet Haichin kirja päättyy näihin sanoihin:

Itse - joka on myös kaikkien muiden elollisten olentojen itse, siis myös minun itseni, on rajaton. Siten myös koko maailmankaikkeus on minussa ja minun itseni täyttää koko maailmankaikkeuden. Kaikki mikä on - olen minä! Kaikessa mitä rakastan, rakastan itseäni, sillä se mitä emme luule rakastavamme, on sitä mitä emme vielä ole itsessämme oppineet tuntemaan.

ITSE ON ELÄMÄ JA AINOA TODELLISUUS, JA SEJOKA ON VIHITTY ITSEEN, MIKÄ TARKOITTAA. ETTÄ HÄN ON OPPINUT TUNTEMAAN TÄYDELLISESTI OMAN ITSENSÄ, RAKASTAA KAIKKEA JA KAIKKIA YHTÄLAISESTI SILLÄ HÄN ON YHTÄ HEIDÄN KANSSAAN.