Rakkautta vastaan ei ole lakia - There is no law against love
Ainakin 20 vuotta, enemmänkin, mitä olen ohjannut ihmisiä kehon ja hengen äärellä olen kertonut kuinka lantio ja leuka ovat yhteydessä toisiinsa. Kuinka jännitykset ja jumitilat lantiossa heijastuvat alitajuisesti leukaperiin, ja ihminen jäytää hampaita öisinkin yhteen. Tai on syötävä purkkaa jatkuvasti jotta neuroosit ja jumit pysyvät ikään kuin hallinnassa, ja pystyy toimimaan. Kun suu aukeaa jotakin muutakin aukeaa. Juurichkra olennainen, mikä kantaa sisällään syvimmät pelot. Miehet usein luulevat, että ne ovat päässä - psyykessä ja hallittavissa sieltä käsin, mutta hengen anatomia paljastaa aivan toisen suunnan - toki yhteydessä päähän, aivoihin, kuten kaikki muukin.
Mitä tällä tiedolla on tekemistä rakkauden ja hyveiden kanssa? Ei välttämättä mitään. Voit leijua omassa kuplassa ja avaruudessa ja ajatella olevasi rakkautta ja hyvyyttä läpi kotaisin. Nostaa itsesi jalustalle jeesuksen ja buddhan seuraajana ja saada avustuksia - leivänkin nenän eteen, katon pään päälle, vaatteet päälle. Kertoa kaikille näistä viisauksista ja perinteistä, luoda oman todellisuuden näistä asioista ja elää siellä. Jokainen elää joka tapauksessa jossain kuplassa vastuiden joko luodessa vapautta - tai olemattomuuden onnen jotakin muuta.
Henkisyydessä ihannoidaan monia asioita mm. marttyyrikuolemia. Yksi parhaimmista ystävistäni johon tutustuin lukioikäisenä, kuoli tällä tavoin. Hän tuli luokallemme aikanaan kesken vuotta, tupsahti ruotsin tunnille, missä hän reippaasti vastaili kysymyksiin ihanalla hersyvällä ilolla ja innostuksella - useimmiten väärin. Eikä se koskaan lannistanut häntä elämän edessä - päinvastoin. Vaikkei koulu tai akateemisuus - varsinkaan mikään älyllinen ylimielisyys mitä myös olen toisinaan seuraillut henkisissä piireissä hienoja säveltäjiä ja kirjailijoita ihannoivana konservatiivisena ilmiönä perustuen mihin? En tiedä.
Ystäväni oli aina täynnä iloa ja innostusta ELÄMÄSTÄ ensi hetkistä lähtien kuin hän sai aamuisin silmät auki. Mennessä anoppilaan missä oli useita lapsia hän saattoi ostaa pari purkkia tolua ja alkaa siivota ja laittaa ruokaa. Olin aina kotona hänen seurassaan, AINA! Saatoin tuntea monenlaisia tunteita ja ajatuksia matkalla hänen luokseen, mutta kun tapasimme kaikki haihtui ja oli hetkessä hyvä olla. Lyhykäisyydessään kaikki päättyi tällä maallisella tasolla kouluampujan luoteihin kesken koetilaisuuden. Ystäväni yritti hälyttää apua, poliisilta löytyy tallenne missä hän huutaa ”Matti älä tee sitä, me kaikki rakastetaan sinua”. Ystäni ruumis löytyi koulun käytävältä luotien lisäksi osittain poltettuna. Hän yritti lopulta myös paeta, kun koulukiusattu Matti, armeijassa simputettu, hiljattain SSRI-lääkkeet ilman terapiaa aloittanut nuori mies oli luultavasti kokenut ja kenties alkanut tuntea jotain samaa mitä itsekin ystäväni lähellä - rakkautta.
Rakkautta mitä vastaan ei ole lakia. Nauliten teesit silloin 3-vuotiaan pojan elämään riistäen häneltä äidin, sisaruksilta rakkaan siskon, vanhempien lapsen, mieheltä puolison, monen ihmisen rakkaan ystävän ja sitä myötä haastaen terveyttä, mielenterveyttä, uskoa elämään, turvallisuuteen, yhtään mihinkään.
Tapahtumat mitä elin ennen tapahtumaa, ja sen jälkeen olivat käänteentekeviä oman henkisen polun avautumiseen. Edellisenä päivänä laittaessani pojalleni ruokaa keittiössä säpsähdin yhtäkkiä havaitessani ison haukan siivet auki terassillamme mikä näytti enemmänkin kotkalta, säntäsin ikkunaan ja se oli hetkessä poissa. Jotakin puhutteli sisältä ja jäin kuuntelemaan asiaa, kun huomasin linnun uudelleen terassin pöydän päällä. Tällä kertaa se nosti haukan katseensa ja katsoi minua suoraan silmiin. Edesmennyt pappa nousi mieleen, intiaanit, kohotettu tunne mikä oli seurannut unissa ja synkroniteetissä jo pidempään mikä oli kaikki vierasta niihin aikoihin, mutta myös niin tuttua. Sisäistä tietoa mikä vei pohjan kaikelta maalliselta.
Seuraavana päivänä näin ampumisen aikaan välähdyksen taivaalla. Päivän mittaan aloin nähdä kuvaa ystäväni valkoisissa vaatteissa liekkien keskellä. Illalla vastaanotimme tiedon minkä jo tiesimme, vasta paljon myöhemmin liekit saivat selityksen.
Vuosien varrella olen käyttänyt satoja ja taas satoja tunteja kaiken sen ymmärtämiseen mitä ei voi ymmärtää. Avautunut vähitellen valolle mitä olen, oppinut ymmärtämään elämän lakeja eri tavalla eri tasoista käsin. Olen kanavoinut kummallisia asioita ihmisille joille en välttämättä omalla oikeustajulla soisi mitään sellaista, ja toisinaan mietin käytäntänkö voimia sokeasti vääriin tarkoituksiin suomalla hyvyyttä ja rakkautta ihmisille ketkä eivät sitä ansaitse. Vai voiko pieni minä sellaista koskaan edes arvottaa? Voin muutenkin ”tietää” vain niin hyvin vähän. Onko oma kanava aukaistu niin väkivalloin, että kärsimystä ja hätää huutavien pienikin ääni riittää laukaisemaan loputtomat rakkauden hanat mistä ammentaa niin lempeää peiliä, runsautta, hyvyyttä, neuvoja vaikka olisin itse täysin tyhjä, ulkopuolinen. Ihan samalla tavalla kuin omassa perheessä aikanaan. Tarina kertoo, että omalla isällä oli vaikea hyväksyä minut omaksi tyttärekseen. Luultavasti jokin karmallinen yhteys aktivoitui minkä hän ehkä kaikessa haasteellisuudessaan sielun tasolla tunnisti. Siinäpä kipua mitä koittaa parantaa, ja ottaa jatkuvasti syliin.
Ellei rakkautta opi kokemaan suoraan, sitä oppii jakamaan joka suuntaan tavalla mitä olisi kaivannut tai tarvinnut itse. Tai tappamaan kaiken sen, mikä vähänkään osoittaa sitä itseä kohtaan - valinta on aina itsellä mitä ruokit. Olen viettänyt uupumisvuosien aikana n. 22 h joka vuorokausi unessa näkijämatkoilla kanavoiden eri asioita mitä olen kirjoittanut ylös. Monta yritystä on luotu, mitkä ovat ilmestyneet sellaisina myöhemmin täysin tuntemattomien ihmisten perustamina. Ystävien unissa olen ollut tuttu näky. Yksi mies kehen tutustuin tinderissä voitti 25 000 lotossa tutustelumme aikana, numeroissa oli syntymävuoteni. Ei tuntunut oikealta avautua mitenkään parisuhdemielessä hänen suuntaan, ilahduin kuitenkin myöhemmin, kun kuulin hänen löytäneen kivan naisen ja he saivat yhteisen lapsen. Rahat tulivat siis tarpeeseen! Yksi treffikumppani tuli Ouluun esitelläkseen yritystään kulttuuripääkaupunki-projektia varten, heräsin seuraavana yönä siihen, kun Neitsyt Maria siunaa projektia ja tiesin vain, että he saavat sen - ja näin tapahtui. En edelleenkään voi käsittää miksi näin korkeita voimia käytetään TÄLLAISEEN. Moni mies on saanut rahakkaita työpaikkoja ja sopimuksia silloin, kun olemme viestitelleet. Minua on ohjattu usein auttamaan tai kannustamaan, on surullista kuulla kerta toisensa jälkeen ihmisiltä mitä miehetkin ehkä ovat kuinka he eivät KOSKAAN ole puhuneet asioista niin syvällisellä tasolla kuin mitä minun kanssa. Mieti! Samana iltana, kun poikamme sai alkunsa lapsen isä voitti yli 30 000 arvoisen auton, muutenkin energiani siunasi ja kohotti hänen varallisuutta (ja vapautta) kotiäitinä ostaessani itse lapsille ruokaa luotolla. On tavallaan surullista miten naisen osa on uskonnoissa tehty palvelemaan.
Suurin ”toivo” ja itselleni tärkein asia ja paikka, mitä olen näkijämatkallani saanut n. 7 vuotta sitten oli intiaaniheimon (mihin kuulun) henkien tasolla lahjoittama paikka, Ranchi, peltoineen ja eläimineen. Sain sille nimenkin mitä en enää muista. Näin valtavan siunauksen ja ison vuoren. Vaikka tunnen suurta surua asiasta, tunnen myös suurta varmuutta, että näin on. Vaikka en koskaan eläisi todeksi tässä näkyvässä maailmassa sitä, tiedän, että näin on. Joku toinen voi saada elää sen mitä suuret veriteot ovat meiltä vieneet. Intiaanien voima on kuolemattomuudessa, nöyrtymisessä, pään painamisessa samaan paskaan mihin pyhimyksien. Uudestaan ja uudestaan. Voima on hiuksissa. Kädet ylhäällä kulkemisessa, antautuneena elämälle ja kuolemalle joka hetki. Ohjaa, koska MINÄ en tiedä. Me emme ole pelastamassa täällä omaa persettä varmalta kuolemalta tai edes orjuutukselta. mKoska rakkautta vastaan ei ole lakia.
Eikä lopulta ole enää pelkoa, eikä vihaa. Mitkä lantion syvyyksissä ja leukaperissä joskus asustivat.