Siilillä on piikit, linnulla on höyhenet

Intiaanien perinteisiin kuuluvat vahvasti voimaeläimet, samoin kuin shamanistisiin perinteisiin. Uskonnoissa missä juurichakran punainen väri on sivuutettu tai jopa kielletty sen olemassa olo, ei juuri nähdä villin luonnon vertauskuvia rauhan kyyhkysiä ja perhosia lukuunottamatta. Jungin animus ja animakin taitavat olla usein tuntemattompia. 

Voimaeläin voidaan joko nähdä kulkevan rinnalla pidempään ja edustavan ja vahvistavan kyseisen sielun laatuja, vahvuuksia ja lahjoja tai sitten elämiä ilmaantuu luonnollisessa virrassa polulle symbolin omaisesti kertomaan asioita. 

Henkilökohtaisesti koen myös energian puhuttelevana siinä hetkessä mikäli jokin eläin on tullut kertomaan jotakin, ikään kuin huomiota vahvistetaan sitä kohti. Tällä viikolla lastenkodin yövuoron taittuessa aamun hain tuttuun tapaan postin, ja huomioni kiinnittyi pikkuruiseen etanaan postilaatikon pohjalla työntäen ulos sarviaan. Juttelin sille muutaman sanan, ja kyselin onko sillä jotakin sanottavaa. Katselin myöhemmin tietoa voimaeläimistä, ja huomasin etanan muistuttelevan kärsivällisyydestä, oman tahdin löytämistä ja suojautumista. Se opettaa hidastamaan tahtia ja luottamaan siihen, että asiat etenevät ajallaan. Kuinka tärkeäää ja osuvaa itselle juuri nyt. Näissä hetkissä milloin tuntuu, että elämä läähättää niskaan, kysyy ja ahdistelee monin kysymyksin tulevaisuudesta ja kaikki mitä on sanottavana on; en oikeastaan tiedä. Kun taas toisinaan näky on kirkas ja tie jo kullattu ja avattu valmiiksi. Kuten ystävälläni, joka tällä vkolla kertoi Helsinkiin muutosta, ja miten kaikki oli alkanut hetki hetkeltä muotoutua, synkronisoitua sen mukaisesti. Niin! Miten ihanaa on, kun ajatuksen takana tuntuu olevan jo voima ohjaamassa oikeaan suuntaan. Aina ei ole. 

 Joitakin viikkoja sitten heräsin keskellä yötä, ja muistin, että jätin koirat pihalle illalla. Menin terassille missä havaitsin aidan reunalla siilen katsovan minua suoraan silmiin. Aloin kutsua unisia koiria sisälle, ja juttelin siilelle ettei voi noin vain tulla pihalle kun koirat asuvat täällä. Katsoin ikkunasta miten pullea siili punki itsensä pienestä aidan reunasta toiselle puolelle. Muutaman päivän kuluttua havahduin koiran erilaiseen haukuntaan pihalla ja menin katsomaan, siili siellä jälleen törötti piikit pystyssä. Taas kerroin sille samaa, ettei voi tulla tälle pihalle, ja että nyt pitäisi lähteä. Koskin sitä koiran luulla varovasti, ja säikähdin kun se tuhahti ja puski piikkejä vahvemmin ulospäin. Siili myös tärisi säikähdyksestä, samalla kun piti pientä ääntä ja aivan kuin olisi mutustellut jotain suloisesti suussaan. Vein koirat taas sisälle, ja pian huomasin ison siilen kadonneen mystisesti (aitaverkko edelleen pienisilmäinen.) Muistin aikaisemmista kohtaamisista siilen kanssa äitimaan voiman ja vahvan suojautumisen tarpeen. Siilen kohdalla voi löytää myös teemoja kuten rajojen asettamista, ja herkkää sisäistä viisautta. Se opettaa omien puolustamista, mutta myös uteliasta ja lempeää asennetta elämään. Viime viikolla näin kaksi kuollutta siiliä liikenteessä. :(

 Villi luonto opettaa monia asioita, myös raakuutta ja kuolemaa tavoilla mitä emme välttämättä voi aina ymmärtää. Alkukesästä ilves tappoi maailman herttaisimman kissan, joka oli opettanut minulle hellyyttä ja lempeyttä valtavasti. Myös intuition ja venuksen voimaa. Se oli vielä talvella kehrännyt (ja piereskellyt) jalkojeni ja sydämen päällä energiahoitoa vastaanottaessani. Muistin myös hetken missä istuin ystäväni luona sohvalla, ja sanoin vain ääneen, että olisipa ihana, jos joku kissa tulisi istumaan syliini. Samantien lattialla loikoillut Tähti-kissa pomppasi pystyyn ja hyppäsi syliini!!! Ja nyt tuo maailman suloisin kissa poissa. Erikoista oli sekin, että toukokuussa käydessäni ystävän luona aloin kysyä missä Tähti on, mutta sanat juuttuivat johonkin enkä koskaan kysynyt kysymystä. Ehkä energia oli jo alkanut irtaantua vaikkemme olisi halunneet tietenkään päästää sitä menemään. Puutarhurina työskentelevä ystäväni oli myös kaivanut isoja kuoppia työssään koko viikon, ja iltaisin kokenut järkyttäviä kehonkipuja uurastaessaan sillä tavalla pitkästä aikaa. Viikon lopuksi hän joutui kaivamaan vielä Tähdelle haudan.

Villi luonto opettaa irtipäästämistä, leikkiä, veikeyttä, hellyyttä, nöyrtymistä, vapautta. Rakkautta. Sitä miten kaikella todella on aikansa, eikä kovinkaan moni asia lopulta ole meidän kontrollin alla. Ei edes miesten jotka testosteroinin avulla luulee suojaavansa ”sisäpiiriään” (testosteroini toimii sillä tavalla), siinä missä naisen sydän avautuu syleilemään ja rakastamaan kaikkea ja kaikkia. Joskus vuosia sitten näin aina näkyä miten rakastelen koko maapalloa. Sille olisi varmasti tässä ajassa kaikenlaisten sisäpiirien ja ryhmittyen, oikessa olemisten ja kontrollin sijaan enemmänkin tarvetta! Tai sydämen pehmeyden ja hellyyden lähettämistä koko maapallolle, etanan tahtia maailmaan missä kaikki pitää olla valmista ja mielellään jo tehtynä TÄLLÄ sekunnilla.