Vain sydämellään näkee hyvin - pikku prinssi

29.07.2026
Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, ne tuntee sydämellä, Antoine de Saint - Exuperyn toisen maailmansodan aikana kirjoittama Pikku prinssi kitettää tämän päivän kokemukset kauniisti. 


Tein tänään hoitoa lähes neljä tuntia (huomaamatta! Luulin että ehkä 1,5 tuntia!) asiakkaalle. Jaoimme lopuksi henkisyyteen ja opettajuuteen, transendenttiin, ja kirkkaaseen tietoisuuteen sekä kehollisuuteen liittyviä teemoja kunnes itsessä avatui voimakas kokemus mitä asiakas, kokenut hoitaja puolestaan kannatteli. 


Lopulta sydämestä aukesi kaunis kaunis kokemus mitä suojasi viha ja ylpeys. En osaa eritellä kuka on missäkin tai mitä elämässä, henkisellä polulla tulisi tavoitella, ja onko kaikki tavoitteetkin joka tapauksessa egon tuotoksia, mutta sen tiedän, että jos näemme ja koemme, vuorovaikutamme sydämellä, voimme hyvin. Ja varmasti maailma ympärillämme voi hyvin tai ainakin paremmin.

 Olin pidempään kokenut stressiä ja liikaa ajatuksia. Meditoidessa koin jo miten mentaalienergia, ajatukset kuormittavat sydäntä. Sydämen avaus ja puhdas kokeminen mitä toki mieli ja sisäisyys yhtä lailla todentavat, puhdistaa ja rauhoittaa. Tulipa ulos surua, kaipausta, puhdasta rakkautta ja niiden edessä olevaa kuonaa, pääasia että ne tulee ulos ja kohdatuksi. Emme ole jääpuikkoja tai robotteja, olemme eläviä inhimillisiä ihmisiä joiden sydänalat kuuluvat olla pehmeitä lempeitä, eläviä, kokevia, samoin kuin hermostomme pääosin levollisessa rauhan tilassa. 


Välitön vaikutus on nähtävillä ja tunnettavissa heti yhteydessä eläimiin ja eläinten olemuksessa. Koirat tarkistelevat muutenkin olotilaani, sillä lauman vointiin vaikuttaa eniten johtajan olemus. Koirat puolestaan peilaavat useimmiten asioitani ennen kuin niitä itse tiedostan. Yleensä kaksi päivää aikaisemmin alkaa malamuuttiuros oireilla jollain tavalla minkä sitten omalla aikajanallani systeemini kautta ymmärrän. Mikä valtava viisaus! 

 Sydämen avauduttua korkealle sielun tilalle missä vaalin itseä koskettanutta henkilöä, edes täysin tietämättä miksi hän koskettaa näin syvältä, paluu arkisiin asioihin tuntuu hieman haastavalta. Ruoanlaitto venyy, iltalenkki odottaa, haluaisin vain olla tässä, pitää kiinni tästä ikuisuudesta ja kokemuksesta, mutta ihmiskehossa eläminen tällä tietoisuuden tasolla, ja näillä valinnoilla ehkä viisaudellakin, kutsuu seuraavaan kohtaan ja velvollisuuteen. Ehkä siinä on tulevien vuosien oppeja, kuinka säilyttää sydäntä auki paremmin arjen pyörteissä, ei tarvitse olla joko tai henkinen tai suorittava tila vaan voisiko ne yhdistyä paremmin, ehyemmin. Jatkan tutkimuksia! 

 Tänään oli päivä jolloin 20 vuotta sitten menin naimisiin! Päivä oli täydellinen miten ikinä satukirjoista pienestä tytöstä asti olin osannut sen unelmoida. Pitkä matka on eron jälkeen mennyt kuvitteellinen suruharso naamalla, mutta olen päättänyt osata iloita myös menneistä tärkeistä hetkistä. Kahdesta terveestä lapsesta, terveydestä ja nuoruudesta. En voi vaikuttaa toisten ihmisten valintoihin tai käyttäytymiseen, mutta omaa Valoa voin aina opetella pitämään elossa, muistaa katsella maailmaa ennen muuta sydämestä käsin. Tulla ravituksi siitä, ja ainakin karvaiset malamuuttipallerot kokevat ja iloitsevat kanssani. 


Kiitos, kiitos, kiitos.  

Share